Liittimien raaka-aineet ovat pääasiassa muovia ja metalleja.
Muovimateriaalit:
PBT (polybutylene terphthalate): Yleisesti käytetty liitintuotteissa tarjoaa halkeilun kestävyyden, iskunkestävyyden, hyvät sähköominaisuudet, kulutuskestävyyden, alhaisen kitkakertoimen, itsevoitelevia ominaisuuksia sekä öljyn ja kemikaalien kestävyyden. Sen kutistumisnopeus on 0,6–3,0 %, lämpötilankesto noin 230 astetta, ja sillä on hyvä muovattavuus ja palonestokyky.
Nylon (esim. Nylon 66, Nylon 6T): Tunnetaan hyvästä sitkeydestä, itsevoitelusta, kemikaalien kestävyydestä ja kulutuskestävyydestä. Nylon 6T tarjoaa erinomaisen sitkeyden verrattuna Nylon 66:een ja sopii SMT-liittimiin.
ABS: Hyvä iskunkestävyys, öljyn- ja kulutuskestävyys, helppo muovata ja jäykkyys. Noin 100 asteen lämpötilankestolla sitä käytetään yleensä apuliitinkomponentteihin.
PC (polykarbonaatti) ja LCP (nestekidepolymeeri): Näillä materiaaleilla on erinomainen sähköeristys ja lämmönkestävyys, ja ne säilyttävät vakaan sähköisen suorituskyvyn korkeissa lämpötiloissa sekä hyvän korroosionkestävyyden ja lämpöstabiilisuuden.
Metallimateriaalit:
Metallimateriaalien valinta perustuu ensisijaisesti ominaisuuksiin, kuten myötöraja, vetolujuus, venymä, kovuus ja R/T-suhde. Nämä parametrit ovat ratkaisevia liittimen suunnittelussa ja materiaalin valinnassa; Erityisesti, kun tarvitaan pienentämistä, on erityisen tärkeää valita materiaalit, joilla on erinomainen taivutuskyky.
Materiaalin valinta riippuu liittimen erityisestä sovelluksesta; esimerkiksi autojen liittimet saattavat vaatia ylivoimaista lämmönkestävyyttä, kun taas tavallisten elektronisten laitteiden liittimet saattavat asettaa etusijalle kustannustehokkuuden ja muovauksen helppouden.