RF-koaksiaaliliittimien historia on suhteellisen lyhyt; vuonna 1930 esitelty UHF-liitin oli ensimmäinen laatuaan. Toisen maailmansodan aikana tutka-, radio- ja mikroaaltouuniviestinnän kehittyminen johti liitinsarjojen, kuten N, C, BNC ja TNC, luomiseen; Erityisesti N-tyypin liittimen keksi Paul Neill, kun taas BNC-liittimen keksivät yhdessä Paul Neill ja Carl Concelman.
Pienoistettuja tuotteita, kuten SMA, SMB ja SMC, syntyivät vuoden 1958 jälkeen. Vuonna 1964 Yhdysvallat otti käyttöön sotilasstandardin MIL-C-39012 ("General Specification for RF Coaxial Connectors"), mikä merkitsi alkua alan standardisointiin, sarjoitukseen ja yleiseen yhteensopivuuteen. RF-koaksiaaliliittimien erikoistuotanto aloitettiin kotimaassani vasta 1970-luvulla.
Vuonna 1996 I-PEX toi markkinoille CABLINE® I:n, maailman ensimmäisen mikrokoaksiaalisen liittimen, joka on suunniteltu differentiaaliseen digitaaliseen signaalin siirtoon. Vuonna 2009 yrityksen CABLINE®-VS-malli sertifioitiin VESA-standardin "16:9 Wide-format Notebook Panel with LED-taustavalo" -standardin vakioliittimeksi.
Täydellisten järjestelmäteknologioiden kehittyessä RF-koaksiaaliliittimet ovat trendissä kohti pienentämistä (ja mikrominiatyrisointia), korkeampia taajuuksia, pinta-asennustekniikkaa, monitoimivuutta, korkeaa suorituskykyä ja suurta tehonkäsittelyä. Tällä kehityksellä pyritään vastaamaan korkeataajuisten, nopeiden ja tiheiden yhteenliitettävyyden vaatimuksiin sellaisilla aloilla kuin 5G/6G-viestintä, autoelektroniikka ja ilmailu.