RF-koaksiaaliliittimille on olemassa kaksi ensisijaista tarkastusmenetelmää: kosketusresistanssin testaus ja eristysresistanssin testaus. Kosketusresistanssi käsittää puristusvastuksen, kalvovastuksen ja johtimen resistanssin; Käytännössä yleisesti käytetään Kelvinin nelinapaisen siltaperiaatteeseen perustuvaa kosketusresistanssimittaria (milliohmimetriä). Eristysresistanssiin vaikuttavat ensisijaisesti tekijät, kuten eristysmateriaalit, lämpötila, kosteus, kontaminaatio, testijännite ja jatkuvan jännitteen kesto.
Keskeisiä suorituskykytestejä ovat jännitteen seisova aaltosuhde (VSWR), kytkentähäviö, paluuhäviö, tehonkäsittelykyky, mekaaninen suorituskyky ja ympäristösuorituskyky.
Testauslaitteet sisältävät tyypillisesti verkkoanalysaattoreita, tehomittareita, ympäristötestauskammioita, tärinätaulukoita ja iskutestauslaitteita.
Tarkastuksissa on noudatettava asiaankuuluvia kansallisia, alan ja kansainvälisiä standardeja, jotta varmistetaan liittimen luotettavuus olosuhteissa, kuten mekaanisissa iskuissa, tärinässä ja lämpötilan vaihteluissa. Esimerkiksi kansallinen standardi GB/T 12272-1990 määrittelee "RF-koaksiaaliliittimien suurjännitekestävyyden testausmenetelmän". Lisäksi kansainväliset standardointijärjestöt, kuten IEC/TC46, edistävät aktiivisesti RF-liittimien alan standardointia.
Käytännön sovelluksissa suorituskykyongelmat, kuten rajat ylittävä VSWR, voivat johtua huonosta impedanssisovituksesta, virheellisestä kokoonpanosta tai liitännän kontaminaatiosta, kun taas signaalin vaimennus voi liittyä kytkentähäiriöön tai huonoon kosketukseen. Standardoitu testaus on kriittinen vaihe RF-signaalin lähetyksen laadun varmistamisessa.